23.3.2015

Huh

 Erittäin talvinen maisema kuukauden takaa koulun ikkunasta. Sinne se lumi vaan katos

Tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen periodini koulussa päättyi torstaina. Tai no nyt luen vielä huomiseen espanjan tenttiin, jonka käyn itsenäisesti suorittamassa etuajassa. Toivon, että oon ehtinyt oppia näitä juttuja niin, että pääsisin siitä vielä läpikin.

Blogissa on ollut kunnon tauko, kiitos koulukiireiden. Sen lisäksi, että pääsykoekirjat ilmestyy keskiviikkona ja tästä blogista tulee varmastikin pääsykoeblogi, niin ensi viikolla on tiedossa muutto uuteen asuntoon. Pikkuhiljaa (tai oikeastaan aika kovalla kiireellä) pitäisi alkaa jo pakkaamaan. Tää taitaa olla mun seitsemäs tai kahdeksas muutto, joten rutiinilla menee jo. Mun vanhempien ei alunperin pitänyt tulla apuun, mutta viime viikonloppuna saikin heiltä soiton, että kyllä ne sieltä haluaa ajaa taas avuksi. Noh, en valita koska äiti on varsinainen muutto-organisaattori ja miettii kaiken aina etukäteen valmiiksi (mm. soitti viime viikolla, että minkä värinen vessaharja me halutaan.) Jonotettiin siis melkein vuosi O:n kanssa yhteistä asuntoa ja nyt se viimein saatiin, vieläpä tosi hyvältä alueelta ja 15 neliö isomman kuin mitä olin ajatellutkaan.

Mullahan on siis viime kesästä asti ollut lasit niitä tilanteita varten, kun tarvii nähä kauas. Ei tarvi enää oppitunneilla siristellä

Tää kulunut koulujakso sisälsi seitsemän eri ryhmätyöryhmää ja lukemattoman määrän erinäisiä (turhia) tehtäviä ja projekteja. Mielenkiintoisin oli varmaan meidän graafisen ja visuaalisen suunnittelun kurssin työ, jossa tarkoituksena oli suunnitella ihka oikeille asiakkaille käsiohjelma/esite viime viikolla olleeseen tapahtumaan. Asiakkaat sitten valitsivat mieleisimmän ehdotuksen, joka hinkattiin heidän toiveidensa mukaisesti painokuntoon ja viralliseksi ohjelmalehtiseksi. Noh, tottahan toki se oli sitten meidän ryhmä, joka voitti ja sen myötä seurasi sitten varmaan yli 16 tuntia ylimääräisiä hommia. Mutta olihan se nyt hieno kokemus ja pääsin vielä ravaamaan itse painotalolla valitsemassa papereita ja hakemassa koevedoksia. Valitan kyllä erittäin kiukkuisena, jos opet ei muista mua tosta kurssista muulla arvosanalla kuin vitosella...

Kävin hiihtolomalla junareissun pohjoisessa. Matkat kesti: ikuisuuden

Opiskelin siis kuluneen periodin lähinnä muilla kielillä kuin suomella. Kiitos sille, englannin ja ruotsin taitoni ovat kehittyneet kohisten ja en arkaile enää käyttää niitä. Rakenteet, sanat ja lauseet löytää tiensä suun kautta ulos paljon helpommin ja tekstiäkin tulee jo luontevasti sekä suht virheettömästi. Esitin vieläpä useamman ryhmä- ja projektityön englanniksi sekä ruotsin kurssilla luennoin luokan edessä 20 minuuttia yksinäni, minkä myötä sain todella paljon varmuutta vieraalla kielellä esiintymiseen. Eli vaikka vielä silloin tammikuun lopussa kaksi kuukautta sitten ajatukseni tästä jaksosta olivat lähinnä "miten pääsen läpi näistä kaikista", "eiihhh en osaa", "vihaan" ja "en selviä", niin kyllähän sitä taas selvittiin. Ja nyt tuntuu tosi hyvältä, koska a) osaan b) selviän c) oon hyvä! Ja sain yhdestä enkunkielisestä todella paljon tuskaa, harmaita hiuksia, raivoa ja ärsytystä aiheuttaneesta projektityöstä 5. Ai että se kyllä lämmitti mieltä.

Voi näitä meidän pieniä unikekoja pohjoisessa

Perjantaina meillä oli ensimmäinen tapaaminen mun valmennuskurssi tuutorin ja muiden hänen tuutoroitaviensa kanssa. Yllätyksekseni tuutorini osoittautui erittäin kivaksi, rennoksi ja mukavaksi tyypiksi, joten sen osalta kurssiasiat ok. Terveisiä vain hälle, jos eksyy tätä lukemaan!

Keskiviikkona siis aamulla heti ensimmäinen opetuskerta, minkä jälkeen suunnataan kurssijonokaverini kanssa ostamaan kirjoja. Perjantaina heti sitten eka varsinainen opetuskerta ja onnekseni vieläpä juuri Pykälän lemppariopeni opetuksessa. Aiemmista lukukerroista oppineena mulla on tarkoituksena nyt pyrkiä lukemaan tän viikon aikana kirjat läpi vähintään kerran. Yritän, että lukisin ne nyt aluksi silmäilyvaiheessa kahdesti läpi ennenkuin alan sitten syventymään tarkemmin. Mulla on aika nopea lukunopeus, eli luen perusvauhdilla sellaiset 40-50 sivua tunnissa. Parhaimmillaan nopeamminkin, mutta koitan pysytellä tuossa vauhdissa. Ja siis se on sellanen peruslukunopeus eli ymmärrän ja läpikäyn samalla mielessäni kaikkea lukemaani eli toisin sanoen nopeus ei korvaa laatua. 

Jännitystä tuo kyllä sekin, että aiheet julkaistaan vasta huomenna. Toivon ainakin oikeushissaa, muiden osalta ihan sama. Ja tietenkin se, että onko kirjoja perinteiset kolme vai onko senkin osalta yllätyksiä luvassa. Huomenna tentin jälkeen voikin alkaa sitten nostattamaan itselleen sitä pääsykoehaippia, kunhan nyt vaan saadaan toi muuttokin pois alta. Onneksi se on nyt tässä aikaisessa vaiheessa eikä silloin huhti- ja toukokuun vaihteessa.

Kääk onpas jännittynyt olo nyt koko ajan! Mutta paljon taas tapahtumassa, mutta tätä oon niin paljon odottanutkin. Eli pääsen tekemään konkreettisesti jotain sen eteen, että pääsisin kouluun jossa pääsen pyrkimään sitä tutkintoa kohti, jonka haluan. Tuntu tammikuussa koulun alkaessa taas niin tympäisevältä tehdä töitä tutkinnon eteen, joka ei vie mua eteenpäin siihen minne haluan. Vaikkakin oon tosi ylpeä siitä, että oon tehnyt nyt lähes valmiin toisen tutkinnon, joka on vieläpä siltä kaupan alalta.

Kuvituksena siis kuvia kuluneilta kuukausilta. Nyt jatkan espanjan parissa, palaillaanpas tässä taas. Tällä kertaa vähän aiemmin kuitenkin! Seuraavat pari kuukautta tää blogi tulee sitten olemaan täynnä enemmän tai vähemmän pääsykoeasiaa.