17.4.2015

Olkoos sitten ainut kuva taas instan tuliaisia, tässä siis kaukonäkölasini eli toisin sanoen koululasini. En pidä näitä muulloin kuin oppitunneilla ja ajaessa.

Juuh elikkäs. Lekottelen meidän omalla sohvalla meidän "omassa" kodissa omassa seurassani. On kuulkaas aikamoista luksusta, vieläkin ajoittain kuulostelen ja odotan kämppiksiä kotiin, vaikka pari viikkoa sitten heidän seurastaan pois muutinkin. Meidän kämppä on siis kaikin puolin loistava ja ihana, mutta edelleen täällä vallitsee pieni muuttokaaos purkamattomien jätesäkkien ja laatikoiden vuoksi. Keskiviikkona saatiin viimein telkkari, oon elänyt melkein 7 vuotta ilman omaa tv:tä, joten ihan yliluksusta. Kaukosäädin vaan puuttuu, mutta se meidän pitäis saada sunnuntaina.

Muuton ja uuden kämpän lisäksi päivät on täyttyneet Pykälällä ravaamisesta ja lukemisesta. Keskiviikkoaamuna heräsin tunnin ennen herätystä ihan kauheassa paniikissa ja olotilassa, jolloin tuntu siltä että peli on menetetty ja kaikki on päin helvettiä ynnä muuta. Ensimmäisellä tauolla sain käteen kuitenkin ekan välikokeen, joka menikin paljon paljon paremmin kuin odotin. Pistemääräni ylitti luokan keskiarvon ja sain niitä pisteitä myös enemmän kuin viime vuonna välikokeista (vaikka tehtäviä oli tällä kertaa kaksi vähemmän.) Parhaat tehtäväkohtaiset pisteet oli 7, mikä tuntuu ihan huimalta suoritukselta tässä vaiheessa kun sääntöjä ei sinänsä osaa vielä niin kunnolla edes. Olin niin onnellinen siitä kokeesta, koska se toi mulle sen kaivatun motivaatio- ja pelastusboostin (jos se nyt noin kirjoitetaan.) Kaiken muuttohässäkän lisäksi sairastin oksennustaudin ja tappelin tän meidän sohvatilauksen kanssa melkein hermot riekaleille, joten pelkäsin että kaikki lukemisesta riistetty aika koituu kohtalokseni, mutta ei! Ilmeisesti mun lukutekniikka, jossa oon painottanut laadukkaaseen lukemiseen aikataulujen takia, on silti toiminut. Nyt sitten sitä apinanraivoa päälle, että voin raivottaa viimeiset viikot näitä kirjoja päähäni. Mutta oikeasti, en ole tyhmä ja osaan edes jotain!

Oli muuten todella outoa tehdä ensimmäistä kertaa koe, jossa oli vain viisi tehtävää. Välikokeen aluksi selasin papereita ihmeissäni, että missä ne tehtävät oikein jatkuu, mutta eihän niitä ollut kuin se viisi. Tehtäväkohtaisestikin aikaa on enemmän kuin aiemmin. En vielä osaa sanoa, että onko tää nyt hyvä vai huono asia, mutta ainakin jaksoi panostaa tehtäväkohtaisesti paljon enemmän, kun ei ollut niin kauhea kiire ja niin paljon keskityttävää.

Kirjoista velvari on nyt käyty (ei enää Ilkan opetusta nyyh) ja nyt vuorossa mun lemppariaihe eli rikosoikeus. Rikos ei aiemmin aihealueena ees kauheasti kiinnostanut mua, mutta viimeisen vuoden aikana siitä on tullut mulle yksi lempiaiheista ja en ole enää niin jyrkästi hylännyt ajatusta mahdollisuudesta sen alan hommista.

Hieno huomata tuota kolmatta kirjaa eli perusoikeusjuridiikkaa lukiessa, että mun vuosi sitten päähäni jankkaamat perustuslain pykälät vielä tuolta jostain aivoista ja selkärangasta löytyy. Eli jotain tuttua ja hyötyä niistä edes. Onneksi kyseinen kirja on kaikista lyhyin, koska joka kerta siihen tarttuminen tuntuu yhtä ärsyttävältä - oon onnistunut kehittämään jonkin ihme vihasuhteen perusoikeusjuridiikkaa kohtaan.

Nyt menen jatkamaan lukemista oman kodin rauhassa, kun O on vielä kissavahtina/seurana porukoillaan toisella puolella kaupunkia. Tää taitaa jäädä nyt aika kuvattomaksi postaukseksi, ups. Syytän tästä temppuilevaa puhelintani. Seuraavaksi sitten joku kuvaoksennuspostaus.

1 kommentti: