20.5.2015

Hoo-hetki lähestyy

 Kuvassa hieno ja erittäin paljon kaikissa hilpeyttä herättävä Kellogs-muropaketin mukana lapsuudessani tullut viivotin. Hyvä viivotin ja toimii _b

Itse kokeeseen enää alle viikko aikaa, joten hyvä hetki tehdä päivitys! :D
Tässä kuluneena aikana olen lähinnä lukenut ja myös ravannut lääkärissä kipeytyneen käden kanssa, josta löytyikin epäilys hermopinteestä. Kävin viime viikolla tiedekunnassa anomassa vielä viimehetken erityisjärjestelyjä (tunnin lisäaikaa hidastuneen kirjoittamisen vuoksi, koska kättä särkee) ja tänään sainkin soiton, että hakemus meni läpi ja koeaikani piteni tunnilla. Nyt siis tunti per tehtävä aikaa ja en joudukaan jättisaliin tekemään koetta, jipii. Nyt sitten vaan stressaamaan sitä, että käsi jaksaa kirjoittaa.

Meillä oli viime viikolla kurssilla niin hyvät keskustelut kurssilaisten kesken tästä hakuprosessista, että aloin pyörittelemään sen jälkeen postausta niistä mielessäni. Pohdittiin sitä, että kuinka oikikseen hakeminen on oikeastaan vaan sitä lukemista ja pänttäämistä, mutta toisaalta se on myös tosi paljon kaikkea muutakin. Sen lisäksi, että vaan luet ja osaat lukemasi, pitää myös osata vastaustekniikat sekä tärkeimpänä pitää oman psyykkeen ja hermonsa kasassa koko kevään. Lisäksi itse koetilanteessa pitää sen kaiken paniikin, stressin ja jännityksen seasta löytää se hyvä työskentely-flow, jolla onnistua kirjottamaan ne tiedekuntaan vievät vastaukset. Näiden lisäksi vaikuttaa myös se, että kuinka paljon omassa urakassaan saa tukea. Mietittiin sitä, että kuinka tätä koko projektia ei voi oikeastaan kunnolla ymmärtää, jos sitä ei ole käynyt itse läpi. Samoin pyrkimisestä ja lukemisesta muille selittäminen ja puhuminen tuntuu tosi typerältä, koska monilla ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta juridiikka (ja itselle niin kovin mielenkiintoiset jutut) tai osaa vaan ymmärtää sitä, missä tilanteessa on ja mistä se stressi juontuu. Mutta onneksi on olemassa tyyppejä kuten valmennuskurssikaverit! En tiedä miten oisin jaksanut tätäkin kevättä ilman kaikkia kurssituttavuuksiani, joilta saa superpaljon tukea ja tsemppausta. Ja joita ei näe pahimpina kilpailijoina, vaan tyyppeinä, joiden kanssa tähtää samaan ja joiden puolesta jännittää ja samalla toivoa, että olette tulevia syksyn opiskelijakavereita. Pykälän tiloille aamuisin raahautuminen on ollut paljon kivempaa, kun siellä on tyyppejä, joiden näkemistä innolla odottaa ja joiden kanssa höpöttää tauot. Eikä kukaan muu osaa ymmärtää paremmin sitä, kuinka heräät keskellä yötä ja havahdut miettiväsi noutovelkaperiaatetta ja deliktivastuuta tai näet unta seuraavan välikokeen kysymyksistä. Tai kuinka Ilkka kertoi tänään taas niin hauskan jutun.

Tuo punaisella viivattu kohta on muistaakseni perustuslain oikeusturvaa koskeva pykälä. Arvatkaa kuka opetteli sen jo viime vuonna hallinnon kirjasta. Arvatkaa kuka muistaa sen ulkoa vieläkin, JIPII

Näin lopun lähestyessä alkaa huomata sen valtavan väsymyksen, jota pitkin luku-urakkaa on itselleen kerännyt ja eilisiltana muistin taas sen ihanan pääkivun, jolla rasittuneet aivot muistuttaa, että nyt riittää tälle päivälle. Mun viimeisin vapaapäivä taitaa sijoittua maaliskuulle, en ole muistaakseni pitänyt koko lukuaikana sellaista. Vapaa-aikaa oon pitänyt, mutta joka päivä silti lukenut edes jotain, vaikka muuttopäivän iltana silmät ei meinannutkaan pysyä millään auki. Ja se oikeasti alkaa tuntua! Olen paljon väsyneempi kuin uskonkaan, mutta eiköhän tässä vielä saa loppurutistukset itsestään irti.

Toinen mun tän kevään pyrkimyksistä on ollut pitää ajatukset kasassa sen suhteen, etten luovuta vaan viimeiseen asti yritän. Jotenkin aikaisempina keväinä oon aina mennyt siihen paniikkiin ja luovuttanut, ihan turhaan. Nyt en halua tehdä sitä samaa virhettä uudestaan. Oon käyttänyt todella paljon voimiani tänä keväänä ihan siihen, että pysyn rauhallisena ja järjissäni. (Alkoholin poisjättämisellä on huomattava vaikutus tähän, nimimerkillä vapun jälkeen koko vappupäivä meni siinä, että koitin parhaani mukaan olla luisumatta stressin kannustamana valtavaan paniikkiin.)

Varattiin meille lennot kesäkuun toiselle viikolle, lähdetään mun porukoille pohjoiseen ja samalla esittelemään O:lle Sodankylän elokuvajuhlia ja keskiyön aurinkoa. Lisäksi haaveilen jatkuvasti siitä ihanasta lomasta ja ajasta, joka mulle koittaa ensiviikon tiistaiaamuna. Tajusin eilen, että en oo ehtinyt oikein sinänsä kauheasti laiskotella ja lekotella täällä meidän uudessa asunnossa ja odotan tosi paljon sitä, että pääsen viimein tekemään täällä kunnon suursiivouksen ja laittamaan viimeinkin kaikki tavarat paikoilleen. Ja makoilemaan sohvalle ja katsomaan ohjelmia mun ensimmäisestä omasta telkkaristani (tai no se on myös O:n). Ja tekemään kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Ah.

Loppuhuipennuksena kuva Metsätalon Unicafen lounaasta vappuaatolta. Fish and chips, oli ihan hyvää!