Tänään en mennyt kouluun-keskiviikko

Olin aamulla taas vaihteeksi ihan järkyttävän väsynyt (kiitos sille että nukahdin taas niin myöhään). Eli en mennyt kouluun, terveisin lintsari.

Isä oli ostanut Huuto.netin kautta puhelimen, jonka kävin tänään noutamassa. Myyjä oli varmaan yksi maailman mukavimmista ihmisistä, harvoin tapaa yhtä ystävällistä ja lämminhenkistä ihmistä. Tehtiin kaupat ja nyt tuossa pöydällä vieressäni kököttää uusi Lumia. Näin iPhoneen (ja Androidiin) tottuneelle vähän vaikeaselkoinen - sain sen kyllä päälle mutta sammutus olikin sitten toinen juttu.

Puhelinostosten jälkeen menin kaupungille kiertelemään. Hetken jo toivoin löytäneeni pitkään metsästämäni karva/(teko)turkisliivin, mutta ei. Eli kauppaan jäi.

Suunniteltiin pikkusiskoni kanssa, että ostettaisiin meidän isälle joululahjaksi tuo Ville Haapasalon uusi kirja. Meidän iskä on kunnon Haapasalo-fani ja lukee paljon juttuja Venäjästä, mutta äiti kyllä meitä varotteli ettei isä oikein innostu kirjalahjoista. Ala-asteella mun luokanope oli tosi järkyttynyt ja vihainen meidän isälle siitä, etten ollut saanut joululahjaksi yhtäkään kirjaa :D Isän mielipide siis on, että "miksi ostaa kirjoja, kun niitä voi lainata kirjastostakin." Tuo Haapasalon kirja nyt ois vaan hyvä lahja, koska isälle on niin vaikea aina keksiä niitä.

Huomenna iltakoulua BLAAH ja aamupäivän ajattelin pestä pyykkiä. Pitää pitää vaan peukkuja sille, että pyykkituvassa olisi vapaita vuoroja. Ja huomenna on myös tukanpesupäivä, oon pitkittänyt sitä taas ihan liikaa.

Tämä kirjoittaminen alkaa väsyttämään nyt niin, että tässäpä olkoon. Huomiseen!

Helvetin yö

Nukuin viime yönä ihan järkyttävän huonosti. Aamulla herätessä oli ihan kauhea olo ja totesin, että on ihan kaiken hyvinvointini kannalta parempi pysyä tänään kotona. Sydän on hakannut tänään jatkuvasti jotain supermaksimipikavauhtia ja se kauhea olo on vallinnut aikalailla koko päivän. Kirjoitin tässä illan aikana yhden koulutehtävän, jonka huomasin äsken melkein unohtaneeni palauttaa ja sen lisäksi se oli täynnä kirjoitusvirheitä. Elikkäs juuh.

Eilen käytiin O:n kanssa heidän porukoillaan syömässä isänpäiväpäivällistä, sisäfileepihviä ja valkosipuliperunoita :3 Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakkaan syöväni pihviä edes mediumina, mutta nykyään se raakuus ja tirskuva veri ei enää haittaa. Ylläoleva kuva myös eiliseltä, tällä hetkellä silmänaluseni muistuttavat sävyltään lähinnä tuota paitaa. Oon siirtynyt Invisibobble-ponnareista tollaisiin vanhanaikaisiin paksuihin ponnareihin, jotka kestää vähän paremmin ja saa tukastakin irti helpommin. Ja on ne myös paljon helpompi säilyttää ranteessa tukan ollessa auki. Olen hajottanut jo kolme Invisibobblea, yksi niistä oli tosin jokin halpakopio, mutta kaksi sellaista ihan oikeaakin on vaan sanonut sopimuksensa kesken käytön irti.

Kookosöljyhoito teki kyllä taas taikansa, näyttää tuo tukka ainakin omaan silmääni paljon paremmalta ja torstaina kihartamistani kiharoista on jäljellä nuo laineet. Mulla on tosi taipuisa tukka, joka taipuu tosin kyllä laineille ihan pelkästä ponnaristakin.

Kiitos sille, että vaihdoin rahoituksen kurssin torstai-illalle. Ei tarvitse stressata aamuherätystä, sillä menen huomenna tosiaan vasta illaksi kouluun eli päivän voi käyttää kaikkien omien turhien juttujen puuhailuun. Huomenna myös koittaa toivottavasti kovasti odottamani palkkapäivä, vihaan tuota kaupan alan takautuvaa palkanmaksua.

En kestä näitä jatkuvia kirjoitusvirheitä, palataanpa blogin pariin paremmin levänneenä. Nyt suunnistan Lillehammerin pariin, ihan paras tv-ohjelma!

Keikkaviiniperjantai

Eilen oli viimeinkin se yksi viikon parhaimmista päivistä elikkäs perjantai. Heräsin aamulla ihan helvetin väsyneenä ja raahauduin kirjanpidon neljän tunnin luennolle, jonka aikana teki lähinnä vaan mieli valua penkiltä lattialle röhnöttämään.

Mun kotitehtävän tilinpäätöksessä oli loppujen lopuksi taseessa kahden tonnin vajaus, mutta onneksi EHKÄ tuo kirjanpidon salainen maailma alkaa viimeinkin avautumaan mulle. Koulun jälkeen lähdin ostoksille ja koska ratikka sattui kohdalle sopivasti, päätin huristella Katin tavaraan ystävämyynneille. Mukaan tarttui seuraavaa:

Jotenkin en yhtään innostunut paidoista, joten tutkiskelin levyvalikoimia ja nappasin nämä mukaani. Taisi olla noin vuosi sitten Stupidon Kallion liikkeen avajaisissa, kun mulla jäi tuo Loost Koossin kasetti saamatta kiitos ystäväni Christinan, joka liikkee viimeisen kappaleen silloin osti. Kube, joka ei nyt yhtään kuulu lempiartisteihini, tarttui mukaan ihan vaan villinä korttina ja tuon RPK&Khidin kasetin ostin ihan mielenkiinnosta. Sielläpä ne nyt hyllyä koristaa muiden kasettien seurana.

Illalla lähdin kaverilleni Lindalle etkoilemaan Alkon kautta ennen Kutosen keikkoja ja näköjään siltä ajalta oli tallentunut kameran rullaan tämä yksi ainut kuva, jossa on Lindan käsi ja kalja. Havainnollistakoon se etkojemme kulua.

Kutosella esiintyi ensin Gettomasa, joka kyllä esiintyjänä kiinnosti, mutta näköjään en ehtinyt lonkeroltani ja kaikelta häsläykseltä ottaa mitään kuvia. Tippa-Teen keikan aikana ehdin kaikelta joraamiselta myös tallentamaan kameralla jotain itse keikastakin, sisältäen toki hämmentävän monta kuvaa yhden biisin vetämässä käyneestä Mäk Gäliksestä (???). Koitan aina ikuistaa keikoilta muutaman hyvän kuvan muistoksi, kätevä sitten myöhemmin muistella kaikkia koettuja ja käytyjä keikkoja. Oon ollut elämäni aikana niin monella (räppi)keikalla, että en ees kykene veikkaamaan lukumäärää. Helsingissä on nykyään kyllä räppikeikkojen suhteen hyvä tarjonta, joka menee toisinaan vähän ylitarjonnaksikin. Monet artistit alkaa olemaan tosin mun kohdalla niin moneen kertaan nähtyjä, etten jaksa maksaa tai mennä katsomaan, mutta Tippa ei ole vielä alkanut kyllästyttämään useammaankaan kerran jälkeen. SWÄÄÄÄÄÄÄÄG

Tänään olen kärsinyt suuresta janosta ja O:n huidellessa jossain Helsingin yöelämässä, leivoin brownieita, joista tuli oikeastaan neliöiden sijasta kakku. Kakku jäähtyy nyt parvekkeella, kohta varmaan uskallan koemaistaa sitä. Huomenna (tai no jo oikeastaan tämän päivän puolella) vietän seitsemättä isänpäivää etelässä yksinäni kaukana isästä. Se on yksi näitä kaukana porukoista asumisen harmeja, olisi ihan mukava mennä käymään onnittelemassa isää ihan paikan päälle. Nyt joudun lähinnä tyytymään puhelinsoittoon ja muutaman viime vuoden aikana perinteeksi muodostuneeseen sähköpostin kautta lähettämääni onnitteluvideoon.

Viikonlopun villein osio alkaa olemaan takana päin, joten taidan nyt mennä tutkimaan sen kakun tilannetta. HEIPODEI

Kookosöljyä silmässä

Tiistaina sain nauttia ihanasta koulupäivästä, joka koostui niin turhaksi osoittautuneesta rahoituksen luennosta ja illan neuvottelu- ja vuorovaikutustaitojen kurssista. Olin illalla kotona taas vasta ysin aikaan ja nostan kyllä hattua aikuisopiskelijakurssikavereilleni, jotka jaksavat istua illat koulussa työpäivien jälkeen.

Paras asia koulun Pasilan toimipisteessä on kyllä hissit ja noista isoista ikkunoista avautuvat maisemat Pasilan ylle. Oon tällä hetkellä käyttänyt neljä viimeisintä päivää tuota samaa asua: musta Ctrl:in huppari, jonka löysin viime vuoden Skiexpon ammattilaisten kirppikseltä, Niken trikoita ja sinapin väristä pipoa. Kouluun nyt kiinnostaa lähinnä laittaa vain mahdollisimman mukavat vaatteet.

Eilen skippasin enkun tunnit puuttuvan kirjan takia ja espanjan tunnilla sain yllättyä positiivisesti tentin suhteen, olin saanut yhdestä tehtävästä täydet pisteet!! Luin tenttiin siis huimat 3 tuntia edellisenä iltana ja kuumottelin vähän läpipääsyä, mutta se nyt osoittautui turhaksi huoleksi saamallani 3- arvosanalla.

Koulun jälkeen lähdettiin seikkailemaan poikaystävän (käytettäköön hänestä nyt lyhennettä O) kanssa Verkkokauppa.comiin Jätkäsaareen. Isä laittoi aamulla viestiä, että voisinko käydä hakemassa sieltä pari joululahjaa ja kiitos kyseisille tuotteille asetetun ostorajoituksen, tarvitsin jonkun kaverin matkaan. Verkkokauppa on mun mielestä tosi vammasessa sijainnissa, sillä samassa ratikassa sadan risteilymatkustajan kanssa matkustaminen ei ole mitään maailman mukavinta puuhaa.

Sain ostettua isän joululahjaostokset, jotka jääkööt salaisuudeksi aattoon asti. O löysi myös itselleen jotain (kuvassa näkyvät boksit) ja jumittui ikuisuudeksi audio-osastolle leikkimään. Sillä aikaa koitin etsiä lisälämpöpatteria, mutta jätin sen lopulta ostamatta (VIRHE!!) Verkkokaupassa olis kyllä aina vaikka mitä jännää, mutta sinne ei jaksa koskaan raahautua muuten vaan.

Meidän on pitänyt mennä tän nyt vähän yli vuoden kestäneen seurustelun aikana jonnekkin ravintolaan kahdestaan syömään, mutta vasta eilen saatiin se viimeinkin aikaiseksi. Sain päättää, että mentiin Morrison´siin syömään ja annokset oli kyllä hintaansa nähden ihan valtavat. Ei jaksettu syödä ees kaikkea, mutta ruoka oli kyllä niin hyvää. Meidän läheisessä pöydässä istui joku pariskunta, joiden epäilin juttujen perusteella olleen ensitreffeillä. Pariskon miespuolisella jäsenellä oli erittäin kuuluva ääni, joten ruokailun lomassa sain kuulla hänen elämäntarinansa. Toivottavasti heidän treffinsä saivat sitten onnellisen lopun, vaikka mieleni olisi kyllä tehnyt vähän neuvoa sitä miestä, että ei kailottaisi niin kovaa ja antaisi sille naisellekin välillä suunvuoron.En tajunnut ottaa ruuista kuvia, koska nälkä vei voiton ja sumensi ajatustoiminnan.

Ravintolareissun jälkeen pääsin vielä leikkimään kissanpennun kanssa. Tänään mulla on ollutkin kaipaamani vapaapäivä, jonka olen viettänyt siivoten ja hiuksia pesten. Onnistuin hajottamaan kämppiksen lasisen saippuapullon ja lätkittyäni kookosöljyä tukkaan tehohoidoksi, valui sitä jatkuvasti silmiin ja en lopulta nähnyt hetkeen yhtään mitään. Oon aina vihannut kookoksen hajua, mutta toi kylmäpuristettu kookosöljy tuoksuu kyllä niiiiiiin hyvälle :3 Se on tehohoitona tukkaan kyllä ihan loistava, tuli taas niin pehmoinen ja kiiltävä tukka. Oon viivytellyt koko päivän kirjanpidon tehtäviä, joten kiharsinkin oikein tämän tukan pitkästä aikaa ja nyt pakko hipelöidä sitä koko ajan.

Viikko tuntuu menneen taas ihan kauheata vauhtia ja huomenna on onneksi taas perjantai. Tippa-T ja Gettomasa ois Kutosella, joten mennään ehkä sinne, vaikka vihaankin Kutosta keikkapaikkana niin paljon. Kallista ja raivostuttava henkilökunta, joten mielummin kantaisin rahani jonnekkin muualle.

Tässä hieno tiivistelmä kolmesta viimeisimmästä päivästä, nyt lähden kauppaan.

Kuinka paljon rahaa 37 miljoonaa oikeasti on

Olen käyttänyt tästä päivästä suuren osan pohtien tuota. Siis 37 miljoonaa euroa on ihan järjettömän paljon rahaa. Niin paljon, että en vaan pysty käsittämään. Kirjoitin tämän jo eilen, mutta jaksoin julkaista vasta tänään. Noniin elikkäs.

Kulunut viikonloppu sujui perjantain osalta kaveriporukan Halloween-baardeissa ja lauantai Supernaturalin ja sudokujen parissa. Tajusin, ettei mulla ole yhtäkään kuvaa sieltä baardeista, ei edes uunissa sijainneesta verisestä kädestä. Joka kerta ohittaessani uunin oli ihan pakko tarkistaa, että siinä uunissa on tosiaan vain valo päällä. Jotenkin kuumottelin koko ajan sitä, että joku vielä vahingossa vääntää lämmöt päälle ja baardit saa vähän tulisemman lopun. Olin ainut vieras, joka ei ollut pukeutunut naamiaisasuun, koska vihaan vaan niin paljon naamiaisia ja sitä asuvouhotusta. Ehkäpä sekin syynä kuvien puuttumiselle.

Halloweenin ykkösbiisi

Lauantai olisi kuvina koostunut lähinnä pullosta Lidlin light-kokista, suklaasta, jouluvalojen valaisemasta huoneesta ja läppärin ruudusta. Erehdyin jokin ilta pari viikkoa sitten katsomaan jakson Supernaturalia Netflixistä ja jäin taas koukkuun, joten viime viikko kului sen parissa niinkin ahkerasti, että muista lempiohjelmista on ehtinyt kertyä jo varastoo useampi jakso katsottavaksi. Superia on onneksi/suruksi enää vain 4 jaksoa katsottavana, joten ehkä alan saamaan taas jotain muutakin aikaiseksi.

Eilen kävin ihastelemassa poikaystävän perheen uutta kissanpentua, joka on vaan niin kauhean suloinen! En ollut ennen hänen kohtaamistaan koskaan vielä tavannut pentuikäistä kissaa, joten olin tosi häkeltynyt sen taitotasosta jo ihan näin kolmen kuukauden ikäisenä

Näin kuun vaihtuessa marraskuuksi aloitin viimeisen kuukauteni 21-vuotiaana. Ihan kuin olisin vasta ollut 19, nyt oon jo ihan kauhean vanha. No en oikeasti, kiitos sille. Viime viikolla puhuin kunnon maratonpuhelua yhden hyvän ystäväni kanssa ja totesin, että  seitsemän kuukauden päästä olen 22 ja puoli vuotta vanha ja näin ollen lähempänä 25 kuin 20 ikävuotta. Kauhistuttaa, missä ovat ne ajat kun halusin olla koko ajan vaan vanhempi.

Oon taas kirjottanut kaikkea muuta kuin mitä ajattelin, joten eiköhän päätetä tämä tähän. Kuvitukseksi aiheeseen liittymätön kuva. (Tai no huomenna on opintotukipäivä ja koska palkkapäivään on vielä pari viikkoa, mutta tarvitsen uudet kengät, niin ajattelin tilata sellaiset huomenna. Koska en vaan jaksa odottaa #vihaantakautuvaapalkanmaksuasaatana.)