18.12.2014

Tuhansia miljoonia kiireitä


Noniin elikkäs tässä yksi erittäin itsensä täysityöllistänyt opiskelija hei! Olen ollut ihan superkiireinen viimeiset kaksi viikkoa, mulla on ollut yhteensä kahdeksan tenttiä, joista huomisaamuna on viimeisin. Sen lisäksi oon jatkuvasti kirjottanut öitä myöten ties mitä raportteja, esseitä ja kirjoitelmia, joten aika on ollut kortilla. Odotan niin paljon joululoman alkua ja sitä hetkeä, kun viimeinenkin työ on palautettu.

Aloitin kirjottamaan päivitystä taas ihan sen takia, että saan välteltyä vielä vähän aikaa ton rahoituksen kurssin jonkun riskianalyysin aloittamista. Vältelty jo kuluneet kaksi kuukautta, tuskinpa tässä nyt vartti enää haittaa. Tänään paukuttelin 300 sivua tenttikirjaa espanjan tentin lisäksi läpi, toivon että muistan kaiken lukemani aamulla. Olen onneksi nopea lukemaan (tekstistä riippuen yli 50 sivua tunnissa) ja muistan/opin kyllä lukemani, ONNEKSI.

Lähden pohjoiseen maanantaina hyvinhyvinhyvin aikaisin aamulla, jälleen kerran. Joululahjat olen hankkinut jo lähes kokonaan, enää puuttuu äidin ja O:n lahjasta kaksi juttua, mutta sitten on valmista. Oon tänä vuonna onnistunu keksimään mielestäni niin onnistuneet lahjat, että oikein kihisen innosta päästä antamaan ne saajilleen.

Perjantaina saan toivottavasti kaikki koulujutut palautettua, mutta viikonloppu on kyllä niin täyteen buukattu että ei kyllä vapaahetkiä kauheasti riitä. Pitää ehtiä vielä treffaamaan kavereita, käydä Espoossa viemässä tädin perheelle lahjoja, käydä O:n vanhemmilla syömässä, O:n keikalla, muissa pippaloissa, pakata, siivota ja järkätä kaikki jutut. Ja tehdä hyvät eväät junaan!!!

Maanantai-iltana painan kyllä pääni niin onnellisena tyynyyn ja aloitan univelkojen pois nukkumisen, on nimittäin jääneet viime aikoina unet lyhyiksi. Toisaalta nautin paljon tästä pakertamisesta ja ahertamisesta, koska loma tuntuu ansainnutummalta ja odotan jouluakin ihan eri tavalla.
Lauantaina olin tuomaroimassa ennen meidän pikkujouluja leikkimielistä kotiviinikisaa. Oli ihan mielenkiintoisia makuja, tuotti vaan tuskaa kun selvisi, että joudutaan maistelemaan noita vielä toinen kierros. Voittaja oli ihan sellasta, että voisin kuvitella juovani muutenkin, mutta häviäjä maistui yhdistelmältä banaaniliköörikonvehti+tärpätti+tilkka maalia. Eli aivan kauhealta.


Noniin, nyt taidan viimeinkin avata sen Wordin ja alkaa takomaan tekstiä. Palautus toki huomenna, heh heh heh

P.S. Noi arpajoulukalenterit on ihan liian koukuttavia, haaveilen toisesta sellaisesta koska haluan voittaa siitä rahaa! Epäilen vähän tuon nykyisen voittomahdollisuuksia ja koska oon huimat hmmm 7 (?) vuotta sitten voittanut sellaisesta 200 euroa, niin haluan toistaa sen uusiksi.


Tässä vielä söpö kissakuva lopetukseksi :3

4.12.2014

Venähdys

 
Onnistuinpas näköjään pitämään mukavan tauon jo tästä. Huomenna suunnitelmissa tehdä kunnon postaus, koska perjantai-illan ajattelin pyhittää kaikelle rästissä ja to do-listalla olevalle. Koulun tämän vuoden viimeistä periodia on ihan liian vähän jäljellä ja mulla on tulossa todella kiire. Johon reagoin lähinnä seuraamalla Vauva.fin Pieni bloggaaja tietovisa-ketjua, joka on viihdyttävintä luettavaa hetkeen.

Lähes viikko sitten saavutin sen kauhean vanhan 22 ikävuoden iän. Vuodessa on 365 päivää ja mun piti mennä jonottamaan paikkaa Pykälän valmennuskurssille just sinä päivänä, kun on mun syntymäpäivä. Menin paikalle aamulla kymmeneksi ja olin jonon numero 53. 23 tuntia tuskallista odottamista, josta onneksi saman kohtalon jakavat jonotuskaverit tekivät yllättävän hauskaa ja mukavaa. Päästiin kaikki samalle Teho 1-kurssille ja voi sitä lauantaiaamun olotilaa, kun hymyssä suin sai juosta Pykälän toimistosta kurssipaikkapaperin kanssa ulos. Olin jo ihan unohtanut, että miltä sellainen onnistumisen ja ilon kokonaisvaltainen tunne oikein tuntuu. Nyt siis kurssipaikka hallussa, maanantaina valkkasin keväälle viimeiset kurssit koulusta ja onnistuin rakentamaan itselleni kunnon tappojakson (taas vaihteeksi). Jään kyllä onnellisena joululomalle 19.12, kun saan tän jakson puserrettua kunnolla loppuun. En edes tiedä onko mulla koskaan ollut koulun aikana näin montaa tenttiä periodin lopussa, kahdeksan?!?! On kyllä ihan kivaa vaihtelua.

12.11.2014

Tänään en mennyt kouluun-keskiviikko



Olin aamulla taas vaihteeksi ihan järkyttävän väsynyt (kiitos sille että nukahdin taas niin myöhään). Eli en mennyt kouluun, terveisin lintsari.

Isä oli ostanut Huuto.netin kautta puhelimen, jonka kävin tänään noutamassa. Myyjä oli varmaan yksi maailman mukavimmista ihmisistä, harvoin tapaa yhtä ystävällistä ja lämminhenkistä ihmistä. Tehtiin kaupat ja nyt tuossa pöydällä vieressäni kököttää uusi Lumia. Näin iPhoneen (ja Androidiin) tottuneelle vähän vaikeaselkoinen - sain sen kyllä päälle mutta sammutus olikin sitten toinen juttu.


Puhelinostosten jälkeen menin kaupungille kiertelemään. Hetken jo toivoin löytäneeni pitkään metsästämäni karva/(teko)turkisliivin, mutta ei. Eli kauppaan jäi.


Suunniteltiin pikkusiskoni kanssa, että ostettaisiin meidän isälle joululahjaksi tuo Ville Haapasalon uusi kirja. Meidän iskä on kunnon Haapasalo-fani ja lukee paljon juttuja Venäjästä, mutta äiti kyllä meitä varotteli ettei isä oikein innostu kirjalahjoista. Ala-asteella mun luokanope oli tosi järkyttynyt ja vihainen meidän isälle siitä, etten ollut saanut joululahjaksi yhtäkään kirjaa :D Isän mielipide siis on, että "miksi ostaa kirjoja, kun niitä voi lainata kirjastostakin." Tuo Haapasalon kirja nyt ois vaan hyvä lahja, koska isälle on niin vaikea aina keksiä niitä.

Huomenna iltakoulua BLAAH ja aamupäivän ajattelin pestä pyykkiä. Pitää pitää vaan peukkuja sille, että pyykkituvassa olisi vapaita vuoroja. Ja huomenna on myös tukanpesupäivä, oon pitkittänyt sitä taas ihan liikaa.

Tämä kirjoittaminen alkaa väsyttämään nyt niin, että tässäpä olkoon. Huomiseen!

10.11.2014

Helvetin yö

Nukuin viime yönä ihan järkyttävän huonosti. Aamulla herätessä oli ihan kauhea olo ja totesin, että on ihan kaiken hyvinvointini kannalta parempi pysyä tänään kotona. Sydän on hakannut tänään jatkuvasti jotain supermaksimipikavauhtia ja se kauhea olo on vallinnut aikalailla koko päivän. Kirjoitin tässä illan aikana yhden koulutehtävän, jonka huomasin äsken melkein unohtaneeni palauttaa ja sen lisäksi se oli täynnä kirjoitusvirheitä. Elikkäs juuh.

Eilen käytiin O:n kanssa heidän porukoillaan syömässä isänpäiväpäivällistä, sisäfileepihviä ja valkosipuliperunoita :3 Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakkaan syöväni pihviä edes mediumina, mutta nykyään se raakuus ja tirskuva veri ei enää haittaa. Ylläoleva kuva myös eiliseltä, tällä hetkellä silmänaluseni muistuttavat sävyltään lähinnä tuota paitaa. Oon siirtynyt Invisibobble-ponnareista tollaisiin vanhanaikaisiin paksuihin ponnareihin, jotka kestää vähän paremmin ja saa tukastakin irti helpommin. Ja on ne myös paljon helpompi säilyttää ranteessa tukan ollessa auki. Olen hajottanut jo kolme Invisibobblea, yksi niistä oli tosin jokin halpakopio, mutta kaksi sellaista ihan oikeaakin on vaan sanonut sopimuksensa kesken käytön irti.

Kookosöljyhoito teki kyllä taas taikansa, näyttää tuo tukka ainakin omaan silmääni paljon paremmalta ja torstaina kihartamistani kiharoista on jäljellä nuo laineet. Mulla on tosi taipuisa tukka, joka taipuu tosin kyllä laineille ihan pelkästä ponnaristakin.

Kiitos sille, että vaihdoin rahoituksen kurssin torstai-illalle. Ei tarvitse stressata aamuherätystä, sillä menen huomenna tosiaan vasta illaksi kouluun eli päivän voi käyttää kaikkien omien turhien juttujen puuhailuun. Huomenna myös koittaa toivottavasti kovasti odottamani palkkapäivä, vihaan tuota kaupan alan takautuvaa palkanmaksua.

En kestä näitä jatkuvia kirjoitusvirheitä, palataanpa blogin pariin paremmin levänneenä. Nyt suunnistan Lillehammerin pariin, ihan paras tv-ohjelma!

9.11.2014

Keikkaviiniperjantai

Eilen oli viimeinkin se yksi viikon parhaimmista päivistä elikkäs perjantai. Heräsin aamulla ihan helvetin väsyneenä ja raahauduin kirjanpidon neljän tunnin luennolle, jonka aikana teki lähinnä vaan mieli valua penkiltä lattialle röhnöttämään.

Mun kotitehtävän tilinpäätöksessä oli loppujen lopuksi taseessa kahden tonnin vajaus, mutta onneksi EHKÄ tuo kirjanpidon salainen maailma alkaa viimeinkin avautumaan mulle. Koulun jälkeen lähdin ostoksille ja koska ratikka sattui kohdalle sopivasti, päätin huristella Katin tavaraan ystävämyynneille. Mukaan tarttui seuraavaa:

Jotenkin en yhtään innostunut paidoista, joten tutkiskelin levyvalikoimia ja nappasin nämä mukaani. Taisi olla noin vuosi sitten Stupidon Kallion liikkeen avajaisissa, kun mulla jäi tuo Loost Koossin kasetti saamatta kiitos ystäväni Christinan, joka liikkee viimeisen kappaleen silloin osti. Kube, joka ei nyt yhtään kuulu lempiartisteihini, tarttui mukaan ihan vaan villinä korttina ja tuon RPK&Khidin kasetin ostin ihan mielenkiinnosta. Sielläpä ne nyt hyllyä koristaa muiden kasettien seurana.

Illalla lähdin kaverilleni Lindalle etkoilemaan Alkon kautta ennen Kutosen keikkoja ja näköjään siltä ajalta oli tallentunut kameran rullaan tämä yksi ainut kuva, jossa on Lindan käsi ja kalja. Havainnollistakoon se etkojemme kulua.


Kutosella esiintyi ensin Gettomasa, joka kyllä esiintyjänä kiinnosti, mutta näköjään en ehtinyt lonkeroltani ja kaikelta häsläykseltä ottaa mitään kuvia. Tippa-Teen keikan aikana ehdin kaikelta joraamiselta myös tallentamaan kameralla jotain itse keikastakin, sisältäen toki hämmentävän monta kuvaa yhden biisin vetämässä käyneestä Mäk Gäliksestä (???). Koitan aina ikuistaa keikoilta muutaman hyvän kuvan muistoksi, kätevä sitten myöhemmin muistella kaikkia koettuja ja käytyjä keikkoja. Oon ollut elämäni aikana niin monella (räppi)keikalla, että en ees kykene veikkaamaan lukumäärää. Helsingissä on nykyään kyllä räppikeikkojen suhteen hyvä tarjonta, joka menee toisinaan vähän ylitarjonnaksikin. Monet artistit alkaa olemaan tosin mun kohdalla niin moneen kertaan nähtyjä, etten jaksa maksaa tai mennä katsomaan, mutta Tippa ei ole vielä alkanut kyllästyttämään useammaankaan kerran jälkeen. SWÄÄÄÄÄÄÄÄG




Tänään olen kärsinyt suuresta janosta ja O:n huidellessa jossain Helsingin yöelämässä, leivoin brownieita, joista tuli oikeastaan neliöiden sijasta kakku. Kakku jäähtyy nyt parvekkeella, kohta varmaan uskallan koemaistaa sitä. Huomenna (tai no jo oikeastaan tämän päivän puolella) vietän seitsemättä isänpäivää etelässä yksinäni kaukana isästä. Se on yksi näitä kaukana porukoista asumisen harmeja, olisi ihan mukava mennä käymään onnittelemassa isää ihan paikan päälle. Nyt joudun lähinnä tyytymään puhelinsoittoon ja muutaman viime vuoden aikana perinteeksi muodostuneeseen sähköpostin kautta lähettämääni onnitteluvideoon.

Viikonlopun villein osio alkaa olemaan takana päin, joten taidan nyt mennä tutkimaan sen kakun tilannetta. HEIPODEI

6.11.2014

Kookosöljyä silmässä

Tiistaina sain nauttia ihanasta koulupäivästä, joka koostui niin turhaksi osoittautuneesta rahoituksen luennosta ja illan neuvottelu- ja vuorovaikutustaitojen kurssista. Olin illalla kotona taas vasta ysin aikaan ja nostan kyllä hattua aikuisopiskelijakurssikavereilleni, jotka jaksavat istua illat koulussa työpäivien jälkeen.




Paras asia koulun Pasilan toimipisteessä on kyllä hissit ja noista isoista ikkunoista avautuvat maisemat Pasilan ylle. Oon tällä hetkellä käyttänyt neljä viimeisintä päivää tuota samaa asua: musta Ctrl:in huppari, jonka löysin viime vuoden Skiexpon ammattilaisten kirppikseltä, Niken trikoita ja sinapin väristä pipoa. Kouluun nyt kiinnostaa lähinnä laittaa vain mahdollisimman mukavat vaatteet.

Eilen skippasin enkun tunnit puuttuvan kirjan takia ja espanjan tunnilla sain yllättyä positiivisesti tentin suhteen, olin saanut yhdestä tehtävästä täydet pisteet!! Luin tenttiin siis huimat 3 tuntia edellisenä iltana ja kuumottelin vähän läpipääsyä, mutta se nyt osoittautui turhaksi huoleksi saamallani 3- arvosanalla.

Koulun jälkeen lähdettiin seikkailemaan poikaystävän (käytettäköön hänestä nyt lyhennettä O) kanssa Verkkokauppa.comiin Jätkäsaareen. Isä laittoi aamulla viestiä, että voisinko käydä hakemassa sieltä pari joululahjaa ja kiitos kyseisille tuotteille asetetun ostorajoituksen, tarvitsin jonkun kaverin matkaan. Verkkokauppa on mun mielestä tosi vammasessa sijainnissa, sillä samassa ratikassa sadan risteilymatkustajan kanssa matkustaminen ei ole mitään maailman mukavinta puuhaa.

Sain ostettua isän joululahjaostokset, jotka jääkööt salaisuudeksi aattoon asti. O löysi myös itselleen jotain (kuvassa näkyvät boksit) ja jumittui ikuisuudeksi audio-osastolle leikkimään. Sillä aikaa koitin etsiä lisälämpöpatteria, mutta jätin sen lopulta ostamatta (VIRHE!!) Verkkokaupassa olis kyllä aina vaikka mitä jännää, mutta sinne ei jaksa koskaan raahautua muuten vaan.


Meidän on pitänyt mennä tän nyt vähän yli vuoden kestäneen seurustelun aikana jonnekkin ravintolaan kahdestaan syömään, mutta vasta eilen saatiin se viimeinkin aikaiseksi. Sain päättää, että mentiin Morrison´siin syömään ja annokset oli kyllä hintaansa nähden ihan valtavat. Ei jaksettu syödä ees kaikkea, mutta ruoka oli kyllä niin hyvää. Meidän läheisessä pöydässä istui joku pariskunta, joiden epäilin juttujen perusteella olleen ensitreffeillä. Pariskon miespuolisella jäsenellä oli erittäin kuuluva ääni, joten ruokailun lomassa sain kuulla hänen elämäntarinansa. Toivottavasti heidän treffinsä saivat sitten onnellisen lopun, vaikka mieleni olisi kyllä tehnyt vähän neuvoa sitä miestä, että ei kailottaisi niin kovaa ja antaisi sille naisellekin välillä suunvuoron.En tajunnut ottaa ruuista kuvia, koska nälkä vei voiton ja sumensi ajatustoiminnan.


Ravintolareissun jälkeen pääsin vielä leikkimään kissanpennun kanssa. Tänään mulla on ollutkin kaipaamani vapaapäivä, jonka olen viettänyt siivoten ja hiuksia pesten. Onnistuin hajottamaan kämppiksen lasisen saippuapullon ja lätkittyäni kookosöljyä tukkaan tehohoidoksi, valui sitä jatkuvasti silmiin ja en lopulta nähnyt hetkeen yhtään mitään. Oon aina vihannut kookoksen hajua, mutta toi kylmäpuristettu kookosöljy tuoksuu kyllä niiiiiiin hyvälle :3 Se on tehohoitona tukkaan kyllä ihan loistava, tuli taas niin pehmoinen ja kiiltävä tukka. Oon viivytellyt koko päivän kirjanpidon tehtäviä, joten kiharsinkin oikein tämän tukan pitkästä aikaa ja nyt pakko hipelöidä sitä koko ajan.

Viikko tuntuu menneen taas ihan kauheata vauhtia ja huomenna on onneksi taas perjantai. Tippa-T ja Gettomasa ois Kutosella, joten mennään ehkä sinne, vaikka vihaankin Kutosta keikkapaikkana niin paljon. Kallista ja raivostuttava henkilökunta, joten mielummin kantaisin rahani jonnekkin muualle.

Tässä hieno tiivistelmä kolmesta viimeisimmästä päivästä, nyt lähden kauppaan.

4.11.2014

Kuinka paljon rahaa 37 miljoonaa oikeasti on


Olen käyttänyt tästä päivästä suuren osan pohtien tuota. Siis 37 miljoonaa euroa on ihan järjettömän paljon rahaa. Niin paljon, että en vaan pysty käsittämään. Kirjoitin tämän jo eilen, mutta jaksoin julkaista vasta tänään. Noniin elikkäs.



Kulunut viikonloppu sujui perjantain osalta kaveriporukan Halloween-baardeissa ja lauantai Supernaturalin ja sudokujen parissa. Tajusin, ettei mulla ole yhtäkään kuvaa sieltä baardeista, ei edes uunissa sijainneesta verisestä kädestä. Joka kerta ohittaessani uunin oli ihan pakko tarkistaa, että siinä uunissa on tosiaan vain valo päällä. Jotenkin kuumottelin koko ajan sitä, että joku vielä vahingossa vääntää lämmöt päälle ja baardit saa vähän tulisemman lopun. Olin ainut vieras, joka ei ollut pukeutunut naamiaisasuun, koska vihaan vaan niin paljon naamiaisia ja sitä asuvouhotusta. Ehkäpä sekin syynä kuvien puuttumiselle.

Halloweenin ykkösbiisi

Lauantai olisi kuvina koostunut lähinnä pullosta Lidlin light-kokista, suklaasta, jouluvalojen valaisemasta huoneesta ja läppärin ruudusta. Erehdyin jokin ilta pari viikkoa sitten katsomaan jakson Supernaturalia Netflixistä ja jäin taas koukkuun, joten viime viikko kului sen parissa niinkin ahkerasti, että muista lempiohjelmista on ehtinyt kertyä jo varastoo useampi jakso katsottavaksi. Superia on onneksi/suruksi enää vain 4 jaksoa katsottavana, joten ehkä alan saamaan taas jotain muutakin aikaiseksi.

Eilen kävin ihastelemassa poikaystävän perheen uutta kissanpentua, joka on vaan niin kauhean suloinen! En ollut ennen hänen kohtaamistaan koskaan vielä tavannut pentuikäistä kissaa, joten olin tosi häkeltynyt sen taitotasosta jo ihan näin kolmen kuukauden ikäisenä

Näin kuun vaihtuessa marraskuuksi aloitin viimeisen kuukauteni 21-vuotiaana. Ihan kuin olisin vasta ollut 19, nyt oon jo ihan kauhean vanha. No en oikeasti, kiitos sille. Viime viikolla puhuin kunnon maratonpuhelua yhden hyvän ystäväni kanssa ja totesin, että  seitsemän kuukauden päästä olen 22 ja puoli vuotta vanha ja näin ollen lähempänä 25 kuin 20 ikävuotta. Kauhistuttaa, missä ovat ne ajat kun halusin olla koko ajan vaan vanhempi.

Oon taas kirjottanut kaikkea muuta kuin mitä ajattelin, joten eiköhän päätetä tämä tähän. Kuvitukseksi aiheeseen liittymätön kuva. (Tai no huomenna on opintotukipäivä ja koska palkkapäivään on vielä pari viikkoa, mutta tarvitsen uudet kengät, niin ajattelin tilata sellaiset huomenna. Koska en vaan jaksa odottaa #vihaantakautuvaapalkanmaksuasaatana.)

29.10.2014

Koulu

#opintotukipäivä

Tänään piti olla mun vapaapäivä.
Kotona laiskottelemisen ja Supernaturalin tuijottamisen sijaan suunnistin koululle kauheassa itkunsekaisessa stressipaniikissa sydän hakaten tuhatta ja sataa. Opo oli vielä aikataulusta myöhässä, joten jouduin odottelemaan keskusteluaikaani tuskalliset kymmenen minuuttia lisää. Lopulta puoli tuntia kestäneen keskustelun jälkeen se valtavan painava ja suuri stressikauhukivimöykky vierähti sydämeltäni pois, kun totesimme opon kanssa molempien oletuksen opintojeni jamasta täysin vääräksi. Tämän vuoden ahkerointini ja rusinoiden rasauttelu ylityöläiksi osoittautuiden koulukurssien kanssa kantaa viimeinkin hedelmää: keväällä mulla on enää kahdenkymmenenneljän opintopisteen edestä kursseja suoritettavana, jonka jälkeen olen suorittanut kaikki vaadittavat kurssit. Toki harjoittelu ja opinnäytetyö vielä puuttuu, mutta kuitenkin. Olen entistä lähempänä valmistumista koulusta, jota en koskaan ajatellut käydä loppuun.

 Ope laittoi meidät tekemään työoikeuden kurssilla posterit. Paluu peruskouluun.


Ajauduin nykyiseen kouluuni ehkä vähän sattuman kautta. Abikeväänä tuskailin yhteishaun suhteen ajatuksena "pakko päästä edes johonkin kouluun" ja jotenkin vain keksin lisätä hakuvaihtoehtoihini liiketalouden amk-tutkinnon. Sen lisäksi hain toki neljään muuhunkin ammattikorkeaan ja yliopistoon. En ollut oikein varma siitä, mitä haluaisin loppujen lopuksi opiskella, joten liiketalous vaikutti ihan ok:lta vaihtoehdolta "välivuodeksi". Tuon vuoden aikana en edelleenkään osannut vielä päättää sitä, minne tosissani haluaisin hakea. Kauppis, oikis vaiko yhteiskuntatieteellinen? Toisen "välivuoden" aikana viimein totesin oikiksen olevan se ykkösvaihtoehtoni ja nyt takana onkin kaksi rankkaa pääsykoelukemisen parissa vietettyä kevättä, jotka eivät ole vielä onnistuneet tuottamaan haluttua tulosta uuden opiskelupaikan muodossa. Tulevana keväänä kokeilen nyt ainakin vielä kerran uusiksi. Nykyinen kouluni ei ole koko aikanaan osoittautunut mieleiseksi tutkintovaihtoehdoksi ja olen myös ymmärtänyt sen, ettei ammattikorkeakoulu ole opiskelumuotona minulle yhtään sopiva. Olen sinne aivan liian yksilösuorittaja.



Tein medisuunnittelun tentin vasta uusinnassa ja opettaja oli koristellut tenttipaperin 
Angry birds-lintujen kuvilla. Lainatakseni edellisen kuvan tekstiä: paluu peruskouluun.  
(Huom kuvassa ei tenttipaperi!)

Lopputulemana voisinkin siis sanoa, että kulunut päivä on vähentänyt huomattavasti stressitasojeni korkeutta ja selkiyttänyt tulevaisuuttani. Hei, en olekaan niin surkea epäonnistuja kuin ajattelinkaan! Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

P.S. Tajusin myös, että mun blogin bannerissa on poron pylly. Heke. #belfie

28.10.2014

Ensimmäinen

Tämä olkoon blogini ensimmäinen postaus.


En ole suinkaan ensimmäistä kertaa asialla. Kuten varmaan useampikin nuori naisihminen nykypäivänä, olen minäkin kirjoittanut aiemmin blogia. Ensin livejournalia ja myöhemmin ensimmäistä julkista blogiani täällä bloggerissa. Näkyi olevan vielä tallessa, harmikseni olen poistanut kaikki tekstit jo ajat sitten.

Olen Anna, 21 vuotta ja 11 kuukautta ja asun Helsingissä. Helsinkiläinen olen ollut viimeiset 6 vuotta ja 3 kuukautta elämästäni. Ne 6 vuotta ja 3 kuukautta taaksepäin aloitin lukio-opintoni Torkkelissa mullistaen samalla sen hetkisen elämäntilanteeni muuttamalla kaukaa Sodankylästä Helsinkiin. Olin silloin 15 vuotta eli toisin sanoen kauhean nuori, järjettömän rohkea ja vain 1 000 kilometrin päässä kotoa. Asustin ensimmäiset pari vuotta valtavassa soluhuoneessani Itä-Helsingissä ja niin vain se elämä täällä lähti rullaamaan, vaikka elinkin vaivaisella lapsilisälläni ja sain äidiltä rahaa matkakorttiin aina vain pariksi viikoksi kerrallaan - siltä varalta, että päättäisinkin palata takaisin äidin ja isän helmoihin.

Vaikka vuosia Helsingissä on kertynyt lukuna lähemmäs kymmentä kuin nollaa, kuulen silti edelleen välillä tiedusteluita paluustani takaisin Lappiin. Näillä näkymin sitä ei ole tapahtumassa, ainakaan muutamaan vuosikymmeneen. Ei, vaikka vanhempani olisivat lähempänä (koen tosin välimatkan ihan mukavana asiana, vaikken voikkaan vierailla viikonloppuisin pikapyrähdyksillä tyhjän jääkaapin tai pankkitilin ollessa valitettava tosiasia) ja maisemat aina niin jylhiä. Minun elämäni on täällä. Opiskelupaikka (vihaa aiheuttavassa) korkeakoulussa, asunto tai toisin sanoen turhan iso soluhuoneeni (jossa en niin kauhean mielelläni asu) sekä poikaystävä ja kaverit.

Suunnittelin blogin aloittamista todella kauan aikaa, ongelmanani oli vain nimen keksiminen ja syyn sille, miksi tätä pitäisin. Nimen vääntelin äsken päässäni iltaluennolla, inspiraationani muutaman vuoden käyttämä nimimerkkini. 6 vuotta sitten elämäntilanteeni olisi ollut kovinkin loistava syy blogille, mutta nyt minulla ei ole sen kummallisempaa elämää raportoitavani. Tai ainakaan siltä ei tunnu, vaikkakin tarkemmin ajateltuna minulle sattuu ja tapahtuu ties mitä jatkuvasti.

Vihaan kaikkea tekotaiteellista yrittelyä ja väkinäistä tyylittelyä kirjoittaessa, joten koitan olla syyllistymättä niihin itse. Kaikista eniten tykkään lukea blogeja, jotka kertovat kirjoittajan ihan tavallisesta elämästä ja arjesta. En koe muoti- ja tyyliblogien tarjoavan minulle kovinkaan paljoa pinnallisuudellaan ja kosmetiikkablogeja luen lähinnä ostopäätöksieni tueksi. Siksipä tulen kirjoittamaan tänne siitä mistä haluaisin itse lukea - vain elämästä.