28.10.2014

Ensimmäinen

Tämä olkoon blogini ensimmäinen postaus.


En ole suinkaan ensimmäistä kertaa asialla. Kuten varmaan useampikin nuori naisihminen nykypäivänä, olen minäkin kirjoittanut aiemmin blogia. Ensin livejournalia ja myöhemmin ensimmäistä julkista blogiani täällä bloggerissa. Näkyi olevan vielä tallessa, harmikseni olen poistanut kaikki tekstit jo ajat sitten.

Olen Anna, 21 vuotta ja 11 kuukautta ja asun Helsingissä. Helsinkiläinen olen ollut viimeiset 6 vuotta ja 3 kuukautta elämästäni. Ne 6 vuotta ja 3 kuukautta taaksepäin aloitin lukio-opintoni Torkkelissa mullistaen samalla sen hetkisen elämäntilanteeni muuttamalla kaukaa Sodankylästä Helsinkiin. Olin silloin 15 vuotta eli toisin sanoen kauhean nuori, järjettömän rohkea ja vain 1 000 kilometrin päässä kotoa. Asustin ensimmäiset pari vuotta valtavassa soluhuoneessani Itä-Helsingissä ja niin vain se elämä täällä lähti rullaamaan, vaikka elinkin vaivaisella lapsilisälläni ja sain äidiltä rahaa matkakorttiin aina vain pariksi viikoksi kerrallaan - siltä varalta, että päättäisinkin palata takaisin äidin ja isän helmoihin.

Vaikka vuosia Helsingissä on kertynyt lukuna lähemmäs kymmentä kuin nollaa, kuulen silti edelleen välillä tiedusteluita paluustani takaisin Lappiin. Näillä näkymin sitä ei ole tapahtumassa, ainakaan muutamaan vuosikymmeneen. Ei, vaikka vanhempani olisivat lähempänä (koen tosin välimatkan ihan mukavana asiana, vaikken voikkaan vierailla viikonloppuisin pikapyrähdyksillä tyhjän jääkaapin tai pankkitilin ollessa valitettava tosiasia) ja maisemat aina niin jylhiä. Minun elämäni on täällä. Opiskelupaikka (vihaa aiheuttavassa) korkeakoulussa, asunto tai toisin sanoen turhan iso soluhuoneeni (jossa en niin kauhean mielelläni asu) sekä poikaystävä ja kaverit.

Suunnittelin blogin aloittamista todella kauan aikaa, ongelmanani oli vain nimen keksiminen ja syyn sille, miksi tätä pitäisin. Nimen vääntelin äsken päässäni iltaluennolla, inspiraationani muutaman vuoden käyttämä nimimerkkini. 6 vuotta sitten elämäntilanteeni olisi ollut kovinkin loistava syy blogille, mutta nyt minulla ei ole sen kummallisempaa elämää raportoitavani. Tai ainakaan siltä ei tunnu, vaikkakin tarkemmin ajateltuna minulle sattuu ja tapahtuu ties mitä jatkuvasti.

Vihaan kaikkea tekotaiteellista yrittelyä ja väkinäistä tyylittelyä kirjoittaessa, joten koitan olla syyllistymättä niihin itse. Kaikista eniten tykkään lukea blogeja, jotka kertovat kirjoittajan ihan tavallisesta elämästä ja arjesta. En koe muoti- ja tyyliblogien tarjoavan minulle kovinkaan paljoa pinnallisuudellaan ja kosmetiikkablogeja luen lähinnä ostopäätöksieni tueksi. Siksipä tulen kirjoittamaan tänne siitä mistä haluaisin itse lukea - vain elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti