Koulu

#opintotukipäivä

Tänään piti olla mun vapaapäivä.
Kotona laiskottelemisen ja Supernaturalin tuijottamisen sijaan suunnistin koululle kauheassa itkunsekaisessa stressipaniikissa sydän hakaten tuhatta ja sataa. Opo oli vielä aikataulusta myöhässä, joten jouduin odottelemaan keskusteluaikaani tuskalliset kymmenen minuuttia lisää. Lopulta puoli tuntia kestäneen keskustelun jälkeen se valtavan painava ja suuri stressikauhukivimöykky vierähti sydämeltäni pois, kun totesimme opon kanssa molempien oletuksen opintojeni jamasta täysin vääräksi. Tämän vuoden ahkerointini ja rusinoiden rasauttelu ylityöläiksi osoittautuiden koulukurssien kanssa kantaa viimeinkin hedelmää: keväällä mulla on enää kahdenkymmenenneljän opintopisteen edestä kursseja suoritettavana, jonka jälkeen olen suorittanut kaikki vaadittavat kurssit. Toki harjoittelu ja opinnäytetyö vielä puuttuu, mutta kuitenkin. Olen entistä lähempänä valmistumista koulusta, jota en koskaan ajatellut käydä loppuun.

 Ope laittoi meidät tekemään työoikeuden kurssilla posterit. Paluu peruskouluun.

Ajauduin nykyiseen kouluuni ehkä vähän sattuman kautta. Abikeväänä tuskailin yhteishaun suhteen ajatuksena "pakko päästä edes johonkin kouluun" ja jotenkin vain keksin lisätä hakuvaihtoehtoihini liiketalouden amk-tutkinnon. Sen lisäksi hain toki neljään muuhunkin ammattikorkeaan ja yliopistoon. En ollut oikein varma siitä, mitä haluaisin loppujen lopuksi opiskella, joten liiketalous vaikutti ihan ok:lta vaihtoehdolta "välivuodeksi". Tuon vuoden aikana en edelleenkään osannut vielä päättää sitä, minne tosissani haluaisin hakea. Kauppis, oikis vaiko yhteiskuntatieteellinen? Toisen "välivuoden" aikana viimein totesin oikiksen olevan se ykkösvaihtoehtoni ja nyt takana onkin kaksi rankkaa pääsykoelukemisen parissa vietettyä kevättä, jotka eivät ole vielä onnistuneet tuottamaan haluttua tulosta uuden opiskelupaikan muodossa. Tulevana keväänä kokeilen nyt ainakin vielä kerran uusiksi. Nykyinen kouluni ei ole koko aikanaan osoittautunut mieleiseksi tutkintovaihtoehdoksi ja olen myös ymmärtänyt sen, ettei ammattikorkeakoulu ole opiskelumuotona minulle yhtään sopiva. Olen sinne aivan liian yksilösuorittaja.

Tein medisuunnittelun tentin vasta uusinnassa ja opettaja oli koristellut tenttipaperin 

Angry birds-lintujen kuvilla. Lainatakseni edellisen kuvan tekstiä: paluu peruskouluun.  

(Huom kuvassa ei tenttipaperi!)

Lopputulemana voisinkin siis sanoa, että kulunut päivä on vähentänyt huomattavasti stressitasojeni korkeutta ja selkiyttänyt tulevaisuuttani. Hei, en olekaan niin surkea epäonnistuja kuin ajattelinkaan! Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

P.S. Tajusin myös, että mun blogin bannerissa on poron pylly. Heke. #belfie