uij uij

Kannattaa vältellä asioiden hoitamista puoli vuotta ja paniikkistressata sitä asiaa myös koko kyseinen ajanjakso jatkuvasti, ihan vain huomataksesi että kyseisen asian hoitamiseen meni yhteensä alle 10 minuuttia ja kauheasti stressattavaa ei loppujen lopuksi edes ollut. Story of my life.

#koulunvessaselfiet

Noh velvollisuudet hoidettu viimeinkin!

Istuin eilisen aamun koulussa Visual Communication and Graphic Design-kurssin photoshop-tunneilla tylsistymässä. Käytin päälle kolme tuntia elämästäni siihen, että koitan löytää internetistä jotain mielenkiintoista luettavaa ja pysytellä penkillä lattialle valumisen sijasta. Opettelin käyttämään photoshoppia jo joskus juuri ja juuri yläasteikäisenä itsenäisesti ja sen jälkeen opiskellut sitä niin kansalaisopiston kurssilla, yläasteella kuin lukiossa. Joten hyöty, jonka sain irti tunneista, joilla lähinnä opeteltiin lassoamaan ja säätelemään tasoja: ei ollut.

Illalla mulla olisi ollut vielä ruotsin toinen tunti, mutta en päässyt sinne. Tänään kävin vain espanjan tunneilla ja sen jälkeen oli pakko tulla kaupan kautta kotiin, oli sen verran kipeä ja inha olo yöh.

Toivon superparantumista, en jaksais yhtään mitään flunssaa nyt. Oon onnistunut välttelemään joulukuusta asti flunssaa ja nyt se iski, ARGH.

Tässä paljastus todellisesta henkilöllisyydestäni (eli toisin sanoen mitä tehtiin LE:n keikan aikana)

Elikkäs viikonloppuun: perjantaina etkoilin Christinan tykönä kera viinipullon ja youtuben ja siitä jatkoimme sitten Kutoselle katsomaan keikkoja. Keikoista näin vaan ensimmäisen, Likaisen etelän keikan alkaessa Kutosen keikkapuoli oli niin tukossa, että pysyteltiin toisella puolella ihan suosiolla. Lauantaina me ei taidettu O:n kanssa tehdä oikein muuta kuin katsoa True Detectivea ensin Areenasta ja sitten netistä loput kaksi jaksoa. Sunnuntaina reippailtiin Käpygrillille syömään, joka nimestään huolimatta on erittäin hyvä ruokapaikka ja kaukana grillistä. Syötiin silti lehtipihvit, jotka oltiin jo uv:na todettu hyviksi. Ja O onneksi tarjosi, kiitos siitä :3

Taitaa olla pitkästä aikaa suunnitelmaton viikonloppu tulossa, mutta eiköhän sitä tekemistä taas ilmesty. Huomenna mulla olisi taas kiva 8-20.30 koulupäivä, mutta iltatunnit skippaan kyllä siinä tapauksessa, jos tunnen oloni vielä kipeäksi. Perjantaina eli parhaana valintana viikon vapaapäiväksi ahkeroin koulujuttuja, jotka on kaikki (yllätys) tosi tylsiä. Aaargh

 

Jompi kumpi kahdesta kämppiksestäni oli päättänyt ilahduttaa keittiömme muutoin niin tyhjää seinää ihanalla Cosmon mieskalenterilla. Huomattiin se pe-la-yönä kun tultiin tosiaan neljän aikaan kotiin ja oltiin O:n kanssa molemmat todella ärsyyntyneitä tuosta kalenterista. Voin vain kertoa, kuinka paljon haluaisin repiä ton kaiken lisäksi vinoon liimatun kauhean ällöttävillä limaisilla miehillä varustellun kalenterin tuosta seinästä pois. Yyh #vainsolujutut

Kun asuttiin vielä kaverini Lindan kanssa kämppiksinä vuonna 2009, meidän toinen kämppis Olga (jonka kanssa huomasin opiskelevani samassa koulussa viime syksynä Tilastotieteen kurssilla) lahjoitti meille Cosmonsa mukana tulleen mieskalenterin. Tuo kalenteri sitten hengaili keittiössä ruokapöydällä mustan tussin kanssa ja niin me kuin kaikki siihen aikaan meillä vierailleet lukuisat ihmiset ottivat osaa kalenterin koristeluun. Lopulta meillä oli käsissämme todella hieno ja uniikki kalenteri, jossa jokaisen kuukauden mies oli stailattu uudella tyylillä (emo, gootti, hipsteri, räppäri, hieno pukumies, fruittari yms.) Harmi ettei sitä ole tallessa enää (kai.)

Päätänpäs tämän postauksen nyt ja teen jotain hyödyllistä, kuten kirjoitan tärkeän sähköpostin ja itselleni kaurapuuroa, jota olen himoinnut jo pienen ikuisuuden. Tänään sain aikaseksi ostaa niitä hiutaleita viimeinkin. Nää on näitä arjen pieniä saavutuksia.